Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Tuen tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja myös edistää heidän itsenäistä selviytymistään. Vuodessa toimeentulotuen saajia on yli 450 000 henkilöä ja hakijoiden määrä on kasvanut viidessä vuodessa yli 60 000 henkilöllä. Vuonna 2020 toimeentulotuen nettomenot olivat noin 780 miljoonaa euroa. Puolet tästä kuului kuntien kustannettavaksi.
Kuntavaalien kynnyksellä toimeentulotuki ei kuitenkaan ole ollut esillä kovin paljon. Murto-osa kuntavaaliehdokkaista on tuonut esiin halunsa parantaa heikompiosaisten tilannetta kunnassaan. Esimerkiksi Helsingissä ja Oulussa noin viidennes ehdokkaista on Ylen vaalikoneen mukaan kiinnostunut sosiaalipalveluista. Monessa kunnassa luku on vain reilun kymmenen prosentin luokkaa. Toimeentulotuen tarpeen vähentäminen ei pääsääntöisesti ole mukana ehdokkaiden prioriteettilistoissa lainkaan.
Suomessa toimeentulotuen käyttö on merkittävästi yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Tuoreessa tutkimuksessa (Tervola ym. 2021) havaittiin tämän selittyvän osin korkeammalla toimeentulotuen tasolla ja sillä, että Suomessa toimeentulotuen saaja saa tienata hieman enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suomessa toimeentulotuki täydentää usein ensisijaisia etuuksia, kun taas Ruotsissa se on useammin tuen saajien pääasiallinen tulonlähde. Myös alikäyttö vaikuttaisi olevan Suomessa naapurimaata vähäisempää. Ruotsissa toimeentulotuki on edelleen kuntien vastuulla, ja sen myöntämiseen liittyvä tarveharkinta on usein tiukkaa. Suomessa toimeentulotuen siirtäminen Kelaan vuona 2017 on tasavertaistanut tuen saantia. On viitteitä siitä, että siirto vähensi myös tuen alikäyttöä.
Sosiaaliturvajärjestelmän kannalta on tärkeää, että viimesijainen turvaverkko toimii silloin kun tukea tarvitsee. On kuitenkin huolestuttavaa, että viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tarkoitettua toimeentulotukea saa yhä useampi ja siitä on monille muodostunut säännöllinen tulonlähde. Miten toimeentulotuen tarvetta voisi poistaa tai edes vähentää?
Riittävätkö toimeentulotukitarpeen poistamiseen parempi työllisyys sekä etuus- ja asiakasmaksujärjestelmien muutokset?
Teimme valtakunnallisen kyselyn sosiaalityön ammattilaisille vuonna 2017 sekä jälleen keväällä 2021. Asiakkaiden tarpeet ja sosiaalityön haasteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina kuntavaalivuodesta toiseen. Ammattilaisten viesti on tänäkin vuonna, että toimeentulotuen pitkäaikaisen tarpeen katkaisemiseen tarvitaan työllisyyden parantamisen ja etuusjärjestelmän muutosten ohella enemmän aikaa auttaa yksilöitä ja perheitä pitkäjänteisesti, jopa vuosia. Kuten eräs suomenkielinen työntekijä tiivisti: ”Elämänhallinnan haasteet eivät ole ratkaistavissa rahalla” tai ruotsinkielisen vastaajan sanoin ”Pengar är inte lösningen utan att helt enkelt lära klienterna hantera sina liv.”
Kun edellisenä kuntavaalivuonna 2017 tiedustelimme sosiaalityön päälliköiltä ja ammattilaisilta keinoja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja toimeentulotukiasiakkaiden tilanteen parantamiseksi, korostuivat vastauksissa toimeentulotuen toimeenpanon käytännöt kuten Kelan ja kunnan yhteistyö. Perustoimeentulon siirtyminen Kelaan oli myllännyt kuntien sosiaalityön ja sekava tilanne heijastui myös asiakkaiden avun tarpeisiin. Moni päällikkö toivoi toimeentulotuen kehittämistä edelleen niin, että täydentävä toimeentulotuki siirtyisi Kelalle, jolloin asiakkaiden kahden luukun asiointi helpottuisi ja sosiaalityössä voitaisiin keskittyä yksilölliseen ja pitkäjänteiseen auttamiseen. Myös sosiaalityön ammattilaiset toivoivat vuonna 2017 erityisesti aikaa paneutua kunnolla apua tarvitsevien auttamiseen pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tämän katsottiin vaativan työntekijäkohtaisen asiakasmäärän pienentämistä sekä tiivistä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Tällä tavoin päästäisiin vaikuttamaan syihin, jotka aiheuttavat toimeentulotuen pitkäaikaisen tarpeen.
Keväällä 2021 teimme jälleen valtakunnallisen kyselyn ja kysyimme sosiaalityön ammattilaisilta, millä keinoilla toimeentulotuen tarvetta voitaisiin pienentää. Sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien yleinen näkemys oli, että toimeentulotuen tarve vähenisi, jos ensisijaisia etuuksia nostettaisiin, ne maksettaisiin ripeästi ja asumismenoja tai niiden korvaamista uudistettaisiin. Osa vastaajista ehdotti myös tarpeellisten lääkkeiden korvaamista täysimääräisesti esimerkiksi kansaneläkeläisille tai työmarkkinatuensaajille sekä asiakasmaksujen alentamista pienituloisille, jolloin näihin kuluihin ei tarvitsisi lähteä hakemaan toimeentulotukea. Nämä kaikki ovat tärkeitä ehdotuksia, joiden toteuttaminen helpottaisi vuosittain tuhansien pienituloisten ihmisten elämää.
Jos sosiaaliturvaetuuksien uudistuksilla saataisiin poistettua toimeentulotukea säännöllisesti saavien joukosta ne, jotka tarvitsevat tukea vain tiettyjen välttämättömien hyödykkeiden kuten asunto, terveyspalvelut tai lääkkeet korkeiden kustannusten kattamiseen paljastuisi jälleen se, että osa ihmisistä on jäänyt toimeentulotuelle siksi, että he tarvitsevat muutakin kuin rahallista apua. Jälleen tänä vuonna sosiaalityön ammattilaiset toivat esiin ennen kaikkea sen, että sekä nuorilla että aikuisilla pitkäjänteinen hyvinvoinnin ja arjessa selviytymisen tukeminen sekä helposti saavutettavat päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat parasta ongelmien ja toimeentulotuen pitkäaikaisen tarpeen ennaltaehkäisyä. Paljon nykyistä enemmän olisi tarvetta myös taloustaitojen opettamiselle kouluissa sekä nuorten ja aikuisten talous- ja velkaneuvonnalle.
Mitä tulisi tehdä, jotta toimeentulotuen tarpeen syyt saataisiin paremmin päätöksentekijöiden tietoon?
THL:n keväällä 2021 tekemään toimeentulotuen kuntakyselyn perusteella päätöksentekijät eivät panosta toimeentulotuen tarpeen vähentämiseen. Syyksi vastaajat arvioivat sen, että päätöksentekijät eivät tiedä tarpeeksi hyvin, miksi ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, eikä aihe kiinnosta sen vuoksi heitä. Heikoin tietämys kyselyyn vastanneiden sosiaalityön ammattilaisten mukaan oli valtakunnan päättäjillä. Arvosanaksi valtakunnan päättäjät saivat 4.1 arviointiasteikolla 1–10. Kuntapäättäjät eivät pärjänneet juuri paremmin.
Näin kuntavaalien alla kuulostaa huolestuttavalta, että suurimmaksi syyksi tietämättömyyteen sosiaalityön ammattilaiset nimesivät nimenomaan päätöksentekijöiden puutteellisen kiinnostuksen toimeentulotuen asiakkaita ja heidän tilanteitaan kohtaan. Näin kuvaa tilannetta eräs vastaaja:
“Tarinat ovat surullisia ja uskon, että valtakunnan päätöksentekijät eivät itse halua uskoa, että tilanne on monen kohdalla niin huono. Puuttuu omakohtainen kokemus, jotta ymmärtäisi tilanteen vakavuuden.”
Ylivoimaisesti parhaaksi keinoksi lisätä päätöksentekijöiden tietoisuutta olisi se, että päätöksentekijät menisivät paikan päälle tutustumaan toimeentulotukityöhön:
“Jos kunnan johto ja valtakunnan päättäjät ovat todella kiinnostuneita, niin suosittelen tulemaan paikalle — sosiaalikeskukseen ja kuuntelemaan meidän äärimmäisen huippuasiantuntevaa (!!) seudullisen palveluohjauksen tiimiä (2 työntekijää), jotka pääasialliseksi työkseen ”tappelevat” Kelan järjettömien sääntöjen, ohjeiden ja systeemien kanssa. Puolustavat asiakkaita, mutta samalla yrittävät korjata ihan valtavia vääryyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia.”
Tieto lisää kiinnostusta – myös kuntapäättäjällä
Sosiaalialan ammattilaisten mukaan tietoisuutta toimeentulotuen tarpeesta ja syistä tarpeen lisääntymiseen voitaisiin lisätä monin tavoin. Yksi keino on tuoda faktoja esiin suoran ja yleisen tiedottamisen avulla. Vastaajat toivat esiin myös luovia ratkaisuja. Ehdotettiin esimerkiksi “My day”-tyyppisiä videoita sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan työpäivästä, asiakkaiden elämää kuvaavia videokertomuksia ja jopa tosi-tv-sarjaa sosiaalityön arjesta. Kuntapäättäjät voisivat esiintyä myös videolla, mikä lisäisi kuntalaisten uskoa siihen, että he ovat olleet seuraamassa toimeentulotukeen liittyvää arkea.
Kaikkiaan sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toivoivat monipuolisempaa viestintää vähimmäisturvan tarvetta aiheuttavista syistä. Ylenpalttinen heikompiosaisten tilanteen kauhistelu ei heitä lämmittänyt.
Myös rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin, tilastojen ja tutkimusten merkitystä painotettiin lisäämään päätöksentekijöiden tietämystä toimeentulotuen tarpeen syistä.
Lue lisää
Blomgren, Sanna & Hiilamo, Heikki & Kivipelto, Minna & Knop, Jade Sanna & Jokela, Merita & Saikkonen, Paula & Tanhua, Hannele & Tanner, Niina (2021) Toimeentulotukikysely kuntien sosiaalityölle. Julkaisematon kyselyaineisto. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Blomgren, Sanna & Saikkonen, Paula (2018) Viimesijaisen turvan palveluissa vielä parannettavaa: toimeentulotukiuudistuksen kuntakyselyn tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 12/2018. Helsinki: THL.
Blomgren, Sanna & Saikkonen, Paula (2018) Toimeentulotukiuudistus haastoi kuntien ja Kelan yhteistyön: kuntakyselyn tuloksia. Tutkimuksesta tiivisti 7/2018. Helsinki: THL.
Tervola, Jussi & Jokela, Merita & Ollonqvist, Joonas (2021) Smaller net or just fewer to catch? Disentangling the causes for the varying sizes of minimum income schemes. INVEST Working papers 27/2021.
THL (2021) Toimeentulotuki 2020: Toimeentulotuen saajien määrä kasvoi odotetusti. Tilastoraportti 18/2021. https://www.julkari.fi/handle/10024/142659