Ensimmäinen suomalainen korona-tartunta todettiin 26. helmikuuta 2020. Sen jälkeen näkymätöntä vihollista alettiin torjua kovenevin rajoituksin, joita välillä helpotettiin ja sitten taas tiukennettiin. Tätä kesti kaksi vuotta, kunnes alkutalvesta 2022 katsottiin, että kattava rokotuspeitto ja lieventyneet virusmuunnokset olivat muuttaneet tilanteen niin, että yleiset rajoitukset voitiin vähitellen lopettaa.
Miltei tarkalleen kaksi vuotta koronan Suomeen maihinnousun jälkeen, 24.2.2022, Venäjän armeija hyökkäsi Ukrainaan.
Korona-hyökkäyksessä oltiin tuntemattoman edessä: ei ollut varmuutta, mistä se on peräisin, kuinka herkästi se tarttuu, kuinka fataaleja tartunnat ovat, miten siltä voi suojautua. Valtiovallan toteuttamat rajoitukset hyväksyttiin aluksi yleisesti, mutta mitä pitemmälle aika kului, sitä enemmän niitä vastaan protestoitiin. Silti vallitsevaksi mielialaksi kiteytyi vetäytyminen, sisäänpäin kääntyminen, eristäytyminen – kaikkinainen ahdistus epävarmuuden edessä. Ja juuri kun tuo epämääräinen ahdistus oli helpottamassa, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Tuo hyökkäys oli järjetön ja typerä, mutta se ei ollut selittämätön. Yhtäkkiä historian pitkät linjat ja niiden vääristymät muuttuivat todeksi, tässä ja nyt, tavalla, jonka jokainen ymmärsi. Se ahdistus, jonka korona loi, muuttui osin toimintatarmoksi. Se status quo, jonka suojissa Kekkosen Suomi onnistui purjehtimaan itsenäiseksi hyvinvointivointivaltioksi, on nyt romahtanut. Putinin Venäjälle naapurit eivät enää voi olla puolueettomia, ne ovat joko meidän puolella tai meitä vastaan. Vanhat koordinaatit ovat kadonneet, ja siksi äkkiä on löydetty vaihtoehto – se, joka on kauan vieressä ollut.
Suomalaisille Venäjän hyökkäyksestä tulivat välittömästi mieleen yhtymäkohdat 1939 talvisotaan. Tiedustelu oli kertonut Putinille Ukrainan tilanteesta aivan samoin kuin tuolloin Stalinille, että kansa on valmis kukkakimpuin ottamaan vastaan vapauttajat ”fasistien” ikeestä. Putin kuvitteli retken olevan ohi muutamassa päivässä, nyt Venäjän armeija on rämpinyt mutaisilla pelloilla yli kolme viikkoa.
Ja kaiken takana on toinen maailmansota. Alkujuuri on 1940-luvulla. Neuvostoliitto miehitti sodan aikana suuren joukon Keski-Euroopan maita ja sen jälkeen teki niistä stalinistisen hallintomallin vasallivaltioita. Ukrainaa Neuvostoliitto on kohdellut 1930-luvulta alkaen toisen luokan slaavimaana. Kun Neuvostoliitto hajosi, näitä valtioita ei ole erityisemmin tarvinnut houkutella Naton suojiin, senverta karvaita kokemukset Neuvostoliiton alla olivat olleet. Silti Nato on aktiivisesti näitä maita itseensä liittymään houkutellut, mutta mikään houkuttelu ei olisi tehonnut, jos Venäjän pelko ei olisi Natoon työntänyt. Tuloksena syntynyt USAn laajentunut ”etupiiri” Euroopassa on pääosin itseohjautuvasti kehittynyt, eikä suurvaltain sopimuksella kartalle piirretty.
Ja juuri tätä itseohjautuvuutta Venäjä pelkää, ja siksi haluaisi sopia etupiireistä USAn kanssa, Euroopan päiden yli. Tämä ei onnistu, koska ylivalta ja vetovoima on USAn puolella. Siksi USAn leiriin on turvallisempaa liittyä, koska liittyminen on vapaaehtoista ja edellyttää liittyvän kansan selkeän enemmistön tahtoa.