Tänään Suomessa tapahtui jotain poikkeuksellista ja toivoa herättävää. Maan hallitus ja molemmat suuret oppositiopuolueet pääsivät yhteiseen peruslinjaukseen siitä, miten sote-uudistus pitää toteuttaa. Lakiesityksen rakentamista ja yksityiskohtien hiomista jatketaan myös parlamentaariselta pohjalta, kaikkien eduskunnassa olevien puolueiden edustajien voimin. Kovin montaa kertaa tämmöistä ei Suomen poliittisessa historiassa ole nähty.
Ja hämmästyttävintä ratkaisussa on, että kaikki voittivat. Sekasorron partaalla ollut Jyrki Kataisen hallitus uskalsi heittää kolmivuotisen sote-sopan tuottamat mallit paperikeräykseen ja ottaa opposition mukaan päättämään. Ratkaiseva vastaantulo hallitukselta oli erottaa sote- ja kuntauudistukset toisistaan, ja sen jälkeen uusi malli oli viikossa valmis.
Myös oppositio, keskusta ja perussuomalaiset, saivat sulan hattuunsa. Kun kyse oli kauaskantoisesta koko maan tulevaisuutta koskevasta uudistuksesta, ne jättivät puoluetaktiset näkökulmat sikseen ja suostuivat yhteistoimintaan hallituksen kanssa. Erityinen ansio lankeaa (taas) keskustan puheenjohtajalle Juha Sipilälle, joka tässä oli aloitteen tekijä. Vaikka mediassa syntynyttä ratkaisua on ehditty jo nimittää kevennetyksi kepu-malliksi, helppo ei ratkaisu ole keskustallekaan – järjestämisvastuun keskittäminen vain viidelle sote-alueelle haiskahtaa liikaa, no, keskittämiselle. Keskustalehdissä heilutellaan jo kapinalippuja.
Ilman ansioita eivät jää myöskään Timo Soini ja perussuomalaiset. Tukemalla syntynyttä ratkaisua perussuomalaiset osoittivat olevansa jotain muuta kuin pelkkä ei-puolue.
Ihan vähäinen meriitti ei syntynyt ratkaisu ollut myöskään asiantuntijaorganisaatioille ja niistä tärkeimmälle eli THL:lle, jotka koko ajan ovat ajaneet niitä keskeisiä periaatteita, joille syntynyt ratkaisu nyt perustuu. Perustellusti ja täydestä syystä ratkaisua kommentoimassa tänään YLEn pääuutislähetyksessä olikin THL:n tuore pääjohtaja Juhani Eskola.
Mutta ehkä suurin välitön voittaja tässä oli Suomen poliittisen järjestelmän ja myös poliitikkojen uskottavuus ja toimintakyky. Täytyy olla aika pitkälle kehittynyt demokratia ja eri intressiryhmiä edustavien puolueiden keskinäinen sensitiivisyys, jotta tämmöisiin suorituksiin kyetään.
Kaiken kehumisen jälkeen on syytä muistuttaa kuitenkin syntyneen ratkaisun lopullisesta testistä. Kun uusi malli aikanaan viedään käytäntöön, palveluiden pitää todella parantua ja hoitoketjujen toimia, jotta voittajaksi voi itsensä tuntea myös koko uudistuksen varsinainen kohde – eli Suomen kansa.