Sote-uudistuksella on kolme hallitusohjelmaan kirjattua periaatetta: järjestämisvastuu säilyy kunnilla, erityistason ja perustason palvelut järjestetään yhdessä ja terveys- ja sosiaalipalvelut järjestetään yhdessä. Maaliskuun toisen viikonloppuna julkisuuteen tupsahtaneet uudet kaavailut eivät tarkoittaisi täyskäännöstä sote-uudistuksessa, vaan uudistuksen hautaamista, sillä ne rikkovat kaikkia kolmea periaatetta.
Valmisteluun osallistuneena en ole yllättynyt uusista kaavailuista, vaikka ne kyllä turhauttavat. Eikö olisi voitu aikaisemmin todeta, että kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen ja kuntauudistuksen yhdistäminen on mahdotonta? Paljon kului kahvia ja kallispalkkaisten asiantuntijoiden aikaa.
Toisaalta asiantuntijat pitivät lopulta päänsä ja uskalsivat kritisoida valmistelun lähtökohtia räväkästi. Näennäisesti tulokseton valmistelu ei välttämättä ole turha, jos sillä estetään valuvirheet. Niitä voi olla erittäin vaikea korjata myöhemmin.
En tarkoita, että viiden yliopistosairaalan varaan rakennettu erikoissairaanhoito olisi kelvoton idea. Tietyn reunaehdoin ehdotuksessa voi olla erikoissairaanhoidon ja kustannussäästöjen näkökulmasta järkeä, mutta sote-uudistukseksi sitä ei voi – eikä saa kutsua.
Uuden esityksen taustalla lienee sairaalajohtajien lobbaus. Sote-valmisteluryhmissä kaikkein ankarin kiista käytiin siitä, että erikoissairaanhoidon järjestäminen jäi kunnille, eikä erikoissairaanhoidon annettu tällä kertaa jyrätä perusterveydenhuoltoa, sosiaalipalveluista puhumattakaan. Tuo ilo taisi jäädä lyhytaikaiseksi.
Suomalainen erikoissairaanhoito on ensiluokkaista, mistä kunnia kuuluu myös sairaalajohdolle. Se kuitenkin katsoo suomalaisten hyvinvointipolitiikkaa kapeasti – kuten monet muut erikoisasiantuntijat – omasta näkökulmasta. Kaavailut erva-uudistuksesta ovat jälleen uusi surullinen esimerkki terveyspolitiikkamme heikkoudesta.
Jos palikat ovat näin levällään, parasta olisi vihdoinkin viheltää peli poikki. Uudistusta ei pitäisi toteuttaa enää tämän hallituskauden aikana, koska valmistelu on tehty aivan toisista lähtökohdista. Aika loppui kesken.
Sote-uudistus kuitenkin tarvitaan, jos poliitikot haluavat oikeasti haluavat kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja – tai edes pysäyttää niiden kasvaminen. Uudessa valmistelussa kuntauudistus on syytä irrottaa sote-uudistuksesta ja sen sijaan ottaa mukaan rahoituksen tarkastelu. Ratkaisua kannattaa hakea suurista väestöpohjista. Voisivatko yo-sairaaloiden varaan rakennettavat erityisvastuualueet ottaa hoidettavakseen koko soten järjestämisen?