HS-netti kertoo myöhään lauantai-iltana (9/3), että EK:n hallituksen tuoreen puheenjohtajan Ilpo Kokkilan mielestä palkat täytyy jäädyttää. Kansakunta ei muuten kestä, ja Kokkilan mielestä palkkojen nollalinjan tulee ”jatkua lähivuodet”.

Sitten seuraa Kokkilan murhaavan järeä perustelu:

”Pieni palkankorotus ei tuo normaalille ihmisille juuri mitään lisää, mutta sillä on kansakunnan kannalta suuri merkitys.”

Kokkila toivoo tietysti normaalin ihmisen päätyvän tämä argumentin valossa johtopäätökseen, että jos pieni korotus tuo vain vähän lisää, parempi on luopua sellaisista kokonaan. Näinhän, mutta päinvastoin, ovat viime vuosina päätelleet yritysjohtajat, joiden palkankorotukset ovat olleetkin prosentuaalisesti ainakin kaksinumeroisia – että tulee vähän tuntuvammin lisää, kun kerran korotetaan.

Sinänsä Kokkilan murhaavan järeä argumentti on täysin totta, mutta päinvastaisessa mielessä mitä Kokkila tarkoittaa.

Ensinnäkin normaalille ihmiselle pieni palkankorotus ei välittömästi tuo ”juuri mitään lisää”, mutta pieni eli riittävän suuri korotus pitää palkan inflaation vauhdissa eli pitkässä juoksussa reaalisesti vähintään ennallaan. Toiseksi palkan maksavan yrityksen tai julkisen laitoksen kustannuksia palkankorotus, jos se on pieni, nostaa häviävän vähän.

Sen sijaan kansantalouden kannalta pienelläkin palkkojen yleiskorotuksella on tosiaan suuri merkitys. Se pitää ennallaan kuluttajien ostovoiman tai jopa hivenen sitä lisää, ja samalla se lisää valtion ja kuntien verotuloja. Ja vaikka Suomi on avoin talous, jossa vientisektorin menestys on kansantaloudelle olennaisen tärkeää, koko ajan tärkeämmäksi on kasvanut kotimainen kulutus – jonka kasvu taas perustuu kansalaisten ostovoiman kehitykseen.

Myös tänään uutinen kertoi, että Saksan julkisen sektorin työntekijät saavat kahden seuraavan vuoden aikana ”pienen” eli 5,6 %:n palkankorotuksen.

Lausunnollaan Ilpo Kokkila taisi varmistaa, ettei ay-liike Suomessakaan taida tyytyä pientä pienempiin korotuksiin.