Näin kertoo ruotsalainen Expressen-lehti. Amazonin papukaija Blue oli kolmen kuukauden ikäinen, kun se tuli Grönvikien perheeseen Gävlessä viime syyskuussa. Nyt maaliskuussa talon ulko-ovi jäi kerran auki, ja Blue lennähti ulos, teki pari kierrosta kotitalon yllä ja lensi pois.
Grönvikin perhe aloitti suuretsinnät, naapureita värvättiin mukaan. Blue pysyi kadoksissa. Kun vuorokausi oli kulunut, kaikki toivo alkoi hiipua – kunnes kotitalon yläpuolelta kuului yhtäkkiä raastava huuto: ”Pappa, pappa”, ja Blue lensi puiden latvoja hipoen takaisin kotiin. ”Pappa” oli ja on nuoren Bluen lempisana.
Tämän jutun luettuani mieleen tuli heti Finnairin fantastisen hieno tv-mainos vuodelta 2007. Sen alussa eksynyt porovasa harhailee yksin hädissään lumisessa metsässä, jonka ylle kaartuu häikäisevä tähtitaivas. Tähtitaivaalla alkaa suurentua valopiste, joka – juuri kun porovasa lopulta löytää laumansa ja sen keskeltä oman emonsa – suurenee ja muuntuu Finnairin tyylikkääksi lentokoneeksi, joka laskeutuu pehmeän kissamaisesti valkealle kiitoradalle. Päälle teksti: ”Illaksi kotiin”.
Muistan, kuinka voimakkaasti tuo mainos soitteli kaikkien oman suomalaisuuteni kerrosten herkimpiä kieliä. Olin ylpeä Suomesta, joka oli luonut Finnairin – ja metsäteollisuuden ja Koneen ja telakat ja Nokian ja mitä kaikkea. Ja hyvinvointivaltion, joka oli kaiken osaltaan mahdollistanut.
Juuri nyt; Finnairin sotkujen pohjustamana Nokian tulosvaroituksen päivänä, tuntuu siltä, että tuo kaikki on menneen talven lumia – että jäljellä on enää vain ”Blue One”, joka sekin on lentämässä pian pois. Löytääkö enää illaksi kotiin?