Ilkka Malmberg on yksi niistä Hesarin toimittajista, joita kiitän hyvästä yhteistyöstä viimeisessä pääkirjoituksessani YP-nelosessa, joka ilmestyi viime perjantaina. Tänään (12/9) eli viisi päivää myöhemmin samainen Ilkka Malmberg oli yksi niistä, jotka palkittiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.
Malmberg palkittiin ”syvällisestä, ajatuksia herättävästä ja ihmisläheisestä journalismista, jota hän on harjoittanut omaperäisellä ja elävällä kirjoitustyylillä”. Nämä eivät ole korulauseita, vaan harvinaisen osuvia luonnehdintoja. Tunnetuimpia Malmbergin töistä ovat olleet Seitsemän veljeksen ja Tuntemattoman henkilöhahmoja uusista kulmista kuvanneet juttusarjat, jotka Malmberg muokkasi myös Sanoman julkaisemiksi kirjoiksi (Seitsemän miestä 2005, Tuntemattomat sotilaat 2007 – joissa, kuten monissa muissakin Malmbergin jutuissa, on Pekka Vuoren hieno kuvitus).
Näiden sarjojen jälkeen Malmberg pureutui Suomen sotaan 1808 ja sen jälkeen niin kekseliääseen juttuun, että se kirvoitti YP:n numeron 3/09 Ajatusten Tonavaan seuraavan pätkän:
”Virtuoosimaisista juttusarjoistaan tunnettu toimittaja Ilkka Malmberg selosti keväällä Helsingin Sanomissa Suomen sotaa 1808 taannehtivasti kuin sotakirjeenvaihtaja. Saman lehden toukokuun kuukausiliitteen mittavassa jutussa Malmberg väittää, että vuosisataisen agraariperinteen tärkein luokkajako talollisiin ja maattomiin vaikuttaa nyky-Suomessa yhä. Pikatestiksi Malmberg esittää tämän: jollet tiedä isovanhempiesi nimiä, he tuskin omistivat maata.
Sata vuotta sitten Suomen väkiluku oli kolme miljoonaa, ja heistä maattomia eli renkiä, piikoja, muonamiehiä ja mäkitupalaisia oli 700 000. Talollisten jälkeläiset on helppo jäljittää, mutta mistä löytäisi 1800-luvun maattomia? Malmberg keksii nerokkaan idean: tauluista! Monen tunnetun maalauksen henkilöt tiedetään. Niinpä jutun aineistoksi päätyvät mm. Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa 1885 sekä Eero Järnefeltin Pyykkiranta 1889 ja Isäntä ja rengit 1893. Loppu onkin sitten tutkivan journalismin historiaa.”