Suomi on harmaantunut vauhdilla, ja se näkyy myös kaupungeissa. Nuorison ilakoiva käytös saa vanhuksilta huutia ja ruuhkavuosien kiireiset ihmiset väistelevät porukoivia vanhuksia. Ikääntyville heidän määränsä lisääntyminen tietää enemmän mahdollisuuksia seurallisuudelle. Väestön ikääntymisellä on vaikutuksia katuelämälle, mutta myös kaupunkirakenteelle – ihmiset kun pyrkivät muuttamaan samoille alueille vastaavassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Nuoret aikuiset valitsevat kaupunkikeskustan, lapsiperheet pientaloalueen, vanhemmat kaupunkilaiset taas esteettömän kerrostalon palveluiden läheltä. Tämä voi olla keskustassa tai sitten kerrostalolähiössä. Moni Suomen 1970-luvulla rakennetuista kerrostalolähiöistä onkin alkanut ikääntymään. Niissä asuu niihin ensimmäisinä vuosina muuttaneita asukkaita, mutta niihin on muuttanut myös runsaasti uusia eläkeläisiä – vähemmän lapsiperheitä.
YP:n 5/14 numerossa julkaistussa artikkelissani ”Ikääntyvä kerrostalolähiö ja sen eläkeläisnaiset” käsittelin voimakkaasti ikääntynyttä porilaista lähiöitä – Sampolaa. Sen asukkaista 37 prosenttia on täyttänyt 65 vuotta. Näkökulmana tutkimuksessa oli erityisesti alueen eläkeläisnaisten kokemukset. Entisen työväen asuinalueen luonne on muuttunut täysin. Kun alueella asuu runsaasti muita eläkeläisiä, on vertaissuhteiden solmiminen helppoa. Osallistujia riittää erilaisiin harrastuksiin ja tapahtumiin, joihin osallistumisella rakennetaan yhteisyyttä. Tämä yhteisyys kanavoituu myös alueen etujen ajamisena, kuten lähipalvelujen puolustamisena tai ympäristön parannuksina. Ärtymystä aiheuttaneen nuorison hengailua ostarilla vaikeutettiin poistamalla heiltä istumispaikkana toiminut suihkulähde. ”Kaljaveikkojen” suosimasta puistosta taas leikattiin matalaksi näkösuojana toimineet puskat. Enemmistöön nousut asukasryhmä on siis voimakas alueen tilankäyttöjä määräävä taho.
Eläkeläisistä on tullut vahva kaupunkielämää ja kaupunkitiloja muokkaava tekijä. Sampolan eläkeläisnaiset ovat aktiivisesti tuottaneet alueestaan mieleistä, jonka kautta alue on konkreettisesti muuttunut eläkeläisille suotuisaksi. Kaupunkipolitiikan kannalta lienee syytä miettiä kaupunkien jakautumista entistä jyrkemmin eri ikäryhmien alueisiin.