Maaliskuun alussa 2012 Kari Hotakainen on menossa mökilleen Renkoon, kun yhtäkkiä vastaantulevalta kaistalta suistuu auto eteen.
Syytä ei varmuudella vieläkään tiedetä. Päälle tulleessa autossa on iäkäs pariskunta, jotka molemmat kuolevat. Hotakainen jää henkiin, mutta kaikki raajat rikkoutuvat. Helikopteri vie Hotakaisen Töölön sairaalaan, jossa viisi kirurgia harsii miestä kasaan yli 10 tuntia. Sen jälkeen kaksi kuukautta makaamista sairaalan sängyssä, ja sitten on vähittäin opeteltava uudelleen kävelemään. Vielä itsenäisyyspäivänä 2012 Linnassa Hotakainen tarvitsee kävelykeppejä.
Edeltävänä syksynä Hotakainen kykenee jo kirjoittamaan. Hieman yli vuosi onnettomuuden jälkeen romaanin ”Luonnon laki” käsikirjoitus on valmis. Mikä voima saa miehen tämmöiseen suoritukseen – eloonjääneen sisu?
Luonnon lain virallinen ilmestymispäivä on huomenna lauantaina (7/9). Kirjan alussa maalämpöyrittäjä Rautala joutuu samanlaiseen onnettomuuteen ja samanlaisin seurauksin kuin Hotakainen todellisuudessa. Mutta Hotakainen on ammattikirjailija, joka ei terapoi itseään toisintamalla kokemuksiaan, vaan käyttää niitä jalostuskelpoisena raaka-aineena romaanin sisäisen tarinan rakentamisessa.
Kirjan jälkeen olo on pikkasen kuin Juoksuhaudantiellä, sen verran voimakas ja koskettava lukukokemus on. Tarina imee mukaansa ja kulkee, sen kaikki elementit ja henkilöt toimivat, kutoutuvat toisiinsa, ristivalottavat toisiaan, ja lopussa ympyrä sulkeutuu tavalla, jossa kaikki tiivistyy – ja jonka sisällä me kaikki olemme. Tarinan tragikoomisuus ja lauseiden aforistisuus tässä kirjassa ovat lähes parasta mitä Hotakainen on kirjoittanut.
Niinpä ei ole ihme, että media on lähipäivät täynnä Hotakaista. Eilen (5/9) Hotakainen oli Ylen Aamutelevision haastattelussa, tänään TV1:n Strada-ohjelmassa, huomenna ilmestyvässä Hesarin Kuukausiliitteessä kansikuvapoikana. Kirjan arvioita ilmestynee lukuisia myös huomenna.
Kun onnettomuus Rengon tiellä oli tapahtunut, paikalle punakeltaisissa vaatteissa ja punaisessa kypärässä saapunut ensihoitaja pyysi Hotakaista pysymään rauhallisena, vaikka se on vaikeaa verisessä teräskasassa. Ensihoitaja sanoi: ”Älä kato ittees, kato taivasta.” Jos ei katso törröttäviä luitaan, vaan pirstoutuneen tuulilasin läpi taivasta, pysyy tajuissaan.
Virke on järkevä käytännön ohje, ja tosi – ja samalla kaikessa monitulkintaisuudessaan väkevä. Luonnon laki alkaa sillä ja päättyy siihen.