Kuntavaalit lähestyvät. Taidat olla jo innoissasi? Tai et ehkä sittenkään? Kuntavaaleilla on jostain syystä hieman laimea brändi. Ne eivät innosta ihmisiä vaaliuurnille eduskunta- ja presidentinvaalien tapaan, vaikka juuri näissä vaaleissa kansalaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten he haluaisivat omaa lähiympäristöään ja -palveluitansa kehitettävän.
Olen lainannut otsikkoni eräässä naistenlehdessä vähän aikaa sitten ilmestyneestä pakinasta, jossa lähestyvät vaalit esitettiin hieman naurettavassa valossa: wanna be -poliitikot tarjoamassa kahvia kadonneiden bussilinjojen ja -pysäkkien perään itkeville kansalaisille. Ehkä sekä ehdokkaiden itse että kansalaisten on välillä vaikea nähdä, että tässä ollaan vaalimassa ja uusintamassa länsimaisen demokratian perinteitä ja ihanteita.
Politiikan tutkija Heikki Paloheimo pohti vuoden 2004 vaalien alla kuntavaalien alhaisten äänestysprosenttien syitä Kuntalehden haastattelussa (1/04). Esillä olivat tutut äänestämiseen liittyvän velvollisuudentunnon väheneminen ja postmodernien yksilöiden vetäytyminen julkiselta alueelta privaattiin.
Ehkä mielenkiintoisempi oli kuitenkin Paloheimon analyysi mediassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksista kansalaisten vieraantumiseen kunnallisesta päätöksenteosta. Ihmiset tuntevat valtakunnan poliitikot usein paremmin kuin omien kuntiensa edustajat. Syy tähän on Paloheimon mukaan paikallisen aineiston osuuden väheneminen medioissa.
Esimerkiksi paikallisradioissa pääpaino on viihteessä, vaikka alun perin tarkoituksena oli paikallisen demokratian edistäminen paikallisten uutisten ja teemojen avulla. Uutisissa ja viihdeohjelmissa vierailevat niissäkin valtakunnan poliitikot kuntien vaikuttajien sijasta. Tähän väliin sopiikin testi: nimeä viisi oman kuntasi kunnallispoliitikkoa, aikaa kymmenen sekuntia. Aika alkaa nyt, hep!
Paloheimon mukaan kunnallisvaaleista puuttuu myös draamaa ja esimerkiksi palveluiden kehittämisen ympärille on vaikeaa synnyttää värikkäitä vaaliasetelmia. Ehkä tämä analyysi on kuitenkin vanhentunut. Palveluihin kohdistuvat leikkauspaineet herättävät liikehdintää kansalaisten keskuudessa jo nyt, ja voisi kuvitella, että ainakin osa tästä liikehdinnästä siirtyy myös äänestyskoppeihin.
Yhteiskuntablogiikka -palsta haluaa korostaa tulevien vaalien tärkeyttä omistamalla tämän syksyn kunta- ja lähidemokratia -teemoille. Tarkoitus on muun muassa muistuttaa, että kunnilla on paljon valtaa ja kuntien palvelupolitiikoilla on suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden hallinnassa. Ei ole siis sama, keitä valtuustossa istuu.
Kirjoitussarjan aloittaa Erkki Perälä tekstillään ”Mitä lähidemokratialle pitäisi tehdä?”. Perälä käy kirjoituksessaan lävitse kunnallisen päätöksenteon sudenkuoppia (virkamiesvaltaisuus, läpinäkymättömyys) sekä pohtii, miten päätöksentekoa voitaisiin tehdä kansalaislähtöisemmäksi esimerkiksi uusilla demokraattisilla kokeiluilla. Myöhemmissä kirjoituksissa tarkastellaan muun muassa sosiaalisen median roolia ja vaikutusta sekä palveluiden järjestämiseen liittyviä kysymyksiä.
Toivotamme Yhteiskuntablogiikka-palstan puolesta siis kaikille ihanaa kuntavaalisyksyä mielenkiintoisten teemojen ja debattien parissa! Luettavaksi suosittelemme sosiologi Eeva Luhtakallion tuoretta teosta Practicing Democracy. Local Activism and Politics in France and Finland (Palgrave & MacMillan), joka analysoi demokratian arkipäiväisen harjoittamisen reunaehtoja ja konteksteja vertailemalla Ranskaa ja Suomea.