EU sai tänään Nobelin rauhanpalkinnon, ja hyvä niin. Nobel-komitealla oli kaksi keskeistä perustetta: EU:n historiallinen rooli toisen maailmansodan rikkirepimän Euroopan yhdistämisessä sekä kylmän sodan jälkeisen rauhanomaisen kehityksen edistämisessä.
Kerrankin on täysi syy olla samaa mieltä komissaari Olli Rehnin kommentin kanssa:
”Palkinto on tunnustus kaikille eurooppalaisille EU:n tekemästä työstä rauhan ja sovinnon, ihmisoikeuksien ja kansanvallan puolesta.”
Kannattaa huomata, mitä sekä Nobel-komitea että Olli Rehn korostavat: rauhanomaisen politiikan, ihmisoikeuksien ja kansanvallan edistämistä. Juuri näissä on EU:n olennainen ja pysyvä merkitys. Palkintoa ei annettu kilpailun esteiden maksimaalisesta poistamisesta kaikilta aloilta, yhteisen rahan luomisesta tai veroparatiisien sallimisesta EU:n alueella.
Rauhanpalkinto yksinkertaisesti palauttaa mieliin, mikä EU:ssa on ollut olennaista ja historiallisesti merkityksellistä – ja mikä siinä edelleen pitäisi olla päällimmäistä ja keskeistä. Nobel-komitean perusteiden kanssa linjassa on Martti Ahtisaaren – joka sai samaisen rauhanpalkinnon neljä vuotta sitten – tänäinen ilahtunut kommentti: EU:n pitää aktiivisesti jatkaa laajentumistaan niin Balkanilla kuin aina Turkkiin asti. Juuri näin: rauhanomaisen politiikan, ihmisoikeuksien ja kansanvallan levittämiseksi.