Pakko oli katsoa maikkarin uuden Putouksen alkujakso (7/1) ja sen tarjoamat tuoreet sketsihahmot. Järisyttävin oli Riku Niemisen loihtima yli satavuotias kotkalainen naispuolinen eläkeläinen Hieno Åhlgreen. Ei siksi, että se olisi välttämättä ollut jotenkin hauskin tai purevin, vaan siksi, että hahmo on hyvän näyttelijän muuntautumiskyvyn riemuvoitto.
Riku Nieminen on alta kolmikymppinen mies, joka voitti viime kisan piipittävän hellyttävänä munamiehenä. Kun hän nyt käveli estradille lonkkavikaisena kiintorollaattoriavusteisena naisvanhuksena, minulta meni aidosti pitkään sen tunnistaminen, kuka näyttelijä tässä nyt tuli. Sen jälkeen saattoi vain ällistellä, miten uskottavasti Nieminen sai hahmonsa toimimaan.
Miksi Putouksen sketsihahmot ovat nousseet niin suureen suosioon? Niissä vedetään överiksi se, mikä näyttelijän ammatissa on se ydin: muuntautumiskyky. Näyttelijän on kyettävä hyppäämään minkä tahansa hahmon housuihin ja persoonaan, ja osattava tehdä se uskottavasti – ja överiksi vedetty rooli on tässä suhteessa se kaikkein vaikein. Katsojat ovat herkkiä ja tarkkoja uskottavuuden arvioinnissaan, nytkin median pikaäänestyksissä on erottunut kolmen suosituimman hahmon selkeä kärki.
Miksi muuntautumiskyky viehättää? Näyttelijä on paradoksi: hän on jalostanut ammatiksi sen, mitä kaikki ihmiset tekevät. Kaikki ihmiset ovat eri rooleissa kotona, työpaikoilla, kaveripiirissä – kaikissa niissä sosiaalisissa verkostoissa, missä elävät ja toimivat. Ensimmäiseksi tämän tajusi teatteri, joka yleisti arkielämän faktaa draaman fiktioksi, teki elämästä tislattua näytelmää – ja keksi roolin käsitteen. Sosiologia puolestaan varasti roolin teatterilta voidakseen nähdä arkielämän näyttämönä, jossa ihmiset elävät rooleissaan, niitä sujuvasti toisikseen vaihtaen.
Arkielämä ei ole teatteria, teatteri on kärjistettyä ja jalostettua arkielämää. Överiksi vetäminen on usein parasta ja oivaltavinta jalostusta, mutta ei aina. Joskus jykevimmän lupauksen antaa hahmo, jossa arkea on modifioitu vain vähän, mutta olennaiseen iskien. Tästä syystä uskon, että tuoreen Putous-katraan hahmoista huiman nousun tulee myöhemmin kokemaan Jussi Vatasen esittämä Varamies Kari ”Köli” Rautiainen. Kaikessa harmaudessaan ja lakonisuudessaan hahmoon on ladattu sellainen todellisuuden ristivalotus ja -riita, että se alkaa vähitellen kantaa – jos Vatanen osaa hommansa. Ja osaahan Vatanen.