Vapun tapahtumista jäi mieleen Hesarin uutisointi itse tekemästään kyselystä demareiden puoluekokousedustajille. Jutun alaotsikko oli: ”Yli puolet kokousedustajista äänestäisi haastajaa HS:n kyselyssä”.
Jutusta käy ilmi, että kyselyyn vastanneista 44 % kannattaa demareiden puheenjohtajaksi Antti Rinnettä ja 34 % Jutta Urpilaista, loput (22 %) epävarmoja, ja että kyselyyn vastasi ”yli puolet” kokousedustajista – mutta tarkkaa määrää jutussa ei kerrota.
Sen tuli tehneeksi kuitenkin STT, joka oli älynnyt kysyä tarkan luvun Hesarin kyselystä tehtyyn omaan juttuunsa, jonka julkaisivat eilen (1/5) nettisivuillaan ainakin Ilta-Sanomat ja Turun Sanomat. STT:n mukaan Hesarin kyselyyn vastanneita oli 260, kaikkiaan 500 edustajasta. 240 ei siis vastannut. Joten: Antti Rinteen 44 %:n kannatus vastanneista tuottaa 114 edustajaa 500:sta. Tätä kannattaa verrata alussa siteerattuun Hesarin alaotsikkoon.
Voi olla, ettei Hesari tietoisesti halunnut harhauttaa, mutta kiusaus esitellä lukuja tarkoitushakuisesti on tässä päässyt ohittamaan journalistisen tarkkuuden. Haastajan suosiota näin harhaisesti korostamalla syvennetään demareiden sisäistä kahtiajakoa ja saadaan aikaan suuren draaman odotusta. Draamasta ja konflikteistahan media nykyisin elää.
Jutta Urpilainen olisi monessa mielessä oiva syntipukki ja uhrilammas Suomen nykyisille vaikeuksille, niin demareiden sisällä kuin ulkopuolella – eikä vähiten siksi, että Jutta on nainen. Minun sympatiani ovat kuitenkin Jutan puolella. Alun haparoinnin jälkeen Jutta on osoittanut kasvavaa taistelijan luonnetta, joka huipentuu tähän viikon kuluttua tapahtuvaan puheenjohtajavalintaan – jonka Jutta tulee voittamaan, ja se voitto vasta antaa Jutalle täysimääräiset kannukset, joiden avulla demarit nousevat alhostaan.
Ei ollut Jutan vika, että samana vuonna kun hänet valittiin puheenjohtajaksi, alkoi syvä kansainvälinen taantuma ja sitten eurokriisi, joiden seurauksena Suomen talous hyytyi, firmoja lopetettiin tai siirrettiin muualle, työttömyys kasvoi ja tämän kaiken seurauksena valtion talous kääntyi kroonisesti alijäämäiseksi – minkä seurauksena oli pakko sopeuttaa. Ja sopeutukset on tehty kutakuinkin niin hyvin kuin se kuuden puolueen hallituksessa on ollut mahdollista. Ja juuri nyt maan taloudesta, ennen kaikkea (metsä)teollisuudesta, on kuulunut aivan uudenlaisia positiivisia uutisia.
Jutta Urpilainen on taistelija, ja siitä hänet tullaan palkitsemaan myös demareiden kannatuksen kasvulla – jo seuraavissa eduskuntavaaleissa.