Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto sanoi STT:n eilen (27/11) medialle välittämässä nettiuutisessa, että vihapuheet ja tietämättömyys pitää osata erottaa toisistaan. Ei kaikki epäluulo ja varautuneisuus maahanmuuttajia kohtaan ole rasismia, vaan aivan tavallista ja universaalia outoa kulttuuria ja ihonväriä edustavien vierastamista. Vasta kun tutustutaan, epäluulot hälvenevät.
Esimerkiksi Haavisto nostaa perussuomalaisten kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen, jonka lausahduksista media on repinyt meheviä otsikoita läpi kesän ja syksyn. Haavisto on eduskunnassa ystävystynyt Hakkaraisen kanssa, ja keskinäinen tuntemus on hälventänyt ennakkoluuloja puolin ja toisin. Suunnitteilla on Haaviston reissu Keski-Suomeen tutustumaan Hakkaraisen sahaan ja elinympäristöön. Jatkokeikaksi voisi uumoilla Hakkaraisen vierailua Haaviston kotipiiriin, Haavisto kun asuu ja elää miehen kanssa.
Hienoa toimintaa Haavistolta ja Hakkaraiselta! Persujen jytky viime keväänä on ilmiselvästi tuottanut samantyyppisen reaktion eliitin ja ns. sivistyneistön puolella kuin vanhan työväenpuolueen hurja ääniosuus ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907. Sitä ennen (vanha- ja nuor)suomalaiset puolueet kuvittelivat edustavansa suvereenisti Suomen kansan parhaita pyrkimyksiä ja nauttivansa kansan täyttä luottamusta.
Mutta mitä äänioikeuden juuri saaneet työväki ja naiset tekivät – valitsivat eduskuntaan 80 silloin tuoreen työväenpuolueen edustajaa. Hiukan samanlainen, joskaan ei voimaltaan ihan yhtä suuri, järkytys oli, kun perussuomalaiset viime keväänä kasvoivat hengittämään kokoomuksen ja demareiden niskaan.
Sen jälkeen on voimistunut samantyyppinen ”kansan” demonisointi kuin vuoden 1907 vaalien jälkeen. Sata vuotta sitten kohteeksi kiteytyi kansan sivistymättömyys, nyt siksi on noussut kansassa pesivä rasismi. Rasismi on ns. hyvä vihollinen, koska se vastaa eliitin omia ennakkoluuloja taviksia kohtaan – ja johtaa samalla pois eliitin omista poliittisista harharetkistä.
Jos katsoo persujen kannatuksen nousukäyrää lähimenneisyydessä, se menee kutakuinkin yksiin EU:n velkakriisin, tai tarkemmin euro-kriisin kulun kanssa. Kannatus alkoi kääntyä ylös Kreikan ensimmäisen apupaketin aikoihin, ja on sen jälkeen tasaisesti kasvanut. Tämän syksyn tapahtumat ovat viimeistään todistaneet, että Timo Soini on perusanalyysissään kriisin hoitotoimien tehottomuudesta ollut koko ajan lähinnä oikeassa.
Persujen demonisointi eliitin ja median taholta on varmin tapa nostaa perussuomalaiset jatkossa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Rasismi-hysterian katkaiseminen on Pekka Haavistolta rohkea ja fiksu teko, koska sen takaa paljastuu se kipein ja ajankohtaisin ongelma: miten Suomen tulee euro-kriisiin suhtautua ja miten toimia sen ratkaisemiseksi.