Mistä muusta on Suomessa viime vuosina puhuttu niin paljon kuin vanhustenhuollon ongelmista, pahimmillaan vanhusten heitteellejätöstä? Tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna vähiten hoitajia vanhusta kohden.
Mitä esitti hallitus ensi vuoden budjetissaan? Että vanhusten hoitajaminimi alennettaisiin 0,5:stä 0,4:ään. Seurasi hurja eduskuntakeskustelu, jossa asianomainen ministeri Juha Rehula totesi, että asiat harkitaan, kun saadaan vanhuspalvelun tehostamisen kokonaisesitys aikaan.
Nyt sellainen on sitten kai syntynyt, koska Hesari kertoi äsken (25/10), että hoitajien minimirajan laskun lisäksi on tulossa lisää säästöjä:
”Hallitus haluaa poistaa palvelulain tiukat säännökset siitä, mitä erityisosaamista vanhuspalveluiden työntekijältä vaaditaan… Esitys karsii kunnilta kallista erityishoitoa ja säästää julkisia varoja 15 miljoonaa vuodessa.”
Budjettiesityksessä hallitus haluaa myös juustohöylätä 0,85 %:n tasasuuruisen vähennyksen moniin sosiaalietuuksiin, kuten lapsilisiin, työttömän peruspäivärahaan – ja rintamamieslisään.
Rintamamieslisään! Rintamamiesten ja -naisten keski-ikä lienee jo 90 paremmalla puolella eikä heitä enää montaa tuhatta tai sataa ole. Esityksen laskelma kertookin, että valtion vuosittainen säästö olisi peräti 200 000 euroa. Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta ja hallitus haluaa näin kertoa, etteivät rintamamiehet ja -naiset mitään erityiskohtelua ansaitse, juustohöylää vaan.
Nykyhallitus on tullut tunnetuksi siitä, että se on perunut toistakymmentä olennaista päätöstä, jotka se oli jo ehtinyt tehdä. Voisi kuvitella, että tästä olisi jo opittu jotain. Kuitenkin eteen tulee tämmöisiä vanhustenhoitoon ja rintamamieslisiin kohdistuvia esityksiä, joilla hallitus ikään kuin tietoisesti kaivaa verta omasta nenästään. Eikö hallitus voisi palkata jonkinlaisen konsultin kertomaan, mitä poliittinen itsesuojeluvaisto kulloinkin pitää sisällään?