Viime lokakuussa New York Times – ja New Yorker -lehdet raportoivat kymmenien naisten syyttävän elokuvatuottaja Harvey Weinsteiniä seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Hetkessä tästä käynnistyi maailmanlaajuinen Me Too -kampanja, jossa vastaavanlaisia paljastuksia on tullut esiin kaikkialla ja lähes kaikilla aloilla.
Kansan keskuudessa on aina ymmärretty, että seksi on voimallinen kaupankäyntiväline, puolin ja toisin. Mutta on myös ymmärretty se ero, kun vallassa oleva käyttää systemaattisesti ja häikäilemättä hyväkseen vallan alaisiaan verrattuna siihen, että joku vallan alaisista suostuu vallan pitäjän pyrkimyksiin oman etunsa takia.
Weinstein-tapauksessa tämä ristiriita tuli sitten kerralla näkyviin. On sanottu, että elokuva-alalla peruskuvio on ollut tiedossa vuosikymmeniä. Miksi sitten Me Too -kampanja räjähti maailmanlaajuiseksi? Myöhempi tutkimus taustasyistä varmaan kertoo, mutta olennaista on johtopäätös: tartu hetkeen. Jos vuosikymmeniä tiedetty ongelma vain jatkaa olemassaoloaan kunnes yhtäkkiä jokin yksittäistapaus rikkoo sen ja saa laajaa vastakaikua, sen liikevoiman harjalla pitää surfata ja ohjata se muutoksen tuottamiseen.
Jokin aika sitten media uutisoi, että pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet epävirallisen kartellisopimuksen lastentarhan opettajien palkoista: vaikka opettajista on pulaa, taso pidetään 2300 eurossa. Tämä tieto käynnisti alan ihmisissä ja laajemmin sellaisen käymistilan, että tällä viikolla on luvassa joukkoliikehdintää sen puolesta, että palkan pitää olla 3000 euroa – kyse on sentään korkeakoulutetuista ja erittäin vastuunalaista työtä tekevistä ihmisistä.
On ihmetelty, mistä tämmöinen yhtäkkinen vaatimus nyt on ilmaantunut – ei ole kauan, kun alan te-sopimus on allekirjoitettu. Kuten lastentarhanopettaja Liina-Mari Ylhäisi eilen TV1:n A-studiossa sanoi, silloin ei vielä tiedetty kartellisopimuksesta ja sen nostattamasta paisuvasta ja yleisestä reaktiosta.
On tartuttava otolliseen hetkeen. Carpe diem.