Tasavallan presidentin Sauli Niinistön asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana koetellaan nyt toden teolla, sopivasti kevään eduskuntavaalien alla.
Kolme päivää sitten (18/1) Hesari julkaisi uutisen otsikolla ”Niinistö ja Tuomioja puuttuivat Ilmavoimien harjoitukseen USA:n kanssa”. Kyse on USA:n ja Viron ilmavoimien keskinäisestä harjoituksesta, mihin USA sanoo kuitenkin pyytäneensä mukaan myös Ruotsin ja Suomen ilmavoimat.
Saman Hesarin uutisen mukaan ”harjoituksiin osallistumista kannattavat HS:n tietojen mukaan pääministeri Alexander Stubb (kok) ja puolustusministeri Carl Haglund (r)”.
Seuraavana päivänä Haglund kertoi (Yle 19/1), ettei virallista kutsua harjoituksiin ole vielä tullut. Miten sitten oli mahdollista, että harjoitus oli mukana puolustusvoimien lähiajan harjoituslistassa, jota UTVAssa (ulko- ja turvallisuusasiain valiokunta, jota presidentti johtaa) käsiteltiin? Siitä kokouksesta Hesarin uutinen juuri oli peräisin. Eilen (20/1) USA:n suurlähetystön tiedottaja ehätti kertomaan, että kutsun oli viime marraskuussa esittänyt amerikkalainen kenraali suullisesti suomalaisille sotilastahoille, ja jatkoi muutama tunti sen jälkeen, että virallinen kirjallinen kutsu on parhaillaan tekeillä ja on tulossa parin päivän sisällä.
Puolustusvoimien harjoituslistan esittelijä UTVAssa on puolustusministeri, siis Carl Haglund, jonka on täytynyt tietää tästä suullisesta kutsusta ja oli siksi sijoittanut tuon harjoituksen listalle. Kokouksessa joko Niinistön tai Erkki Tuomiojan tai molempien on täytynyt kysyä, että mikä harjoitus tämä on, milloin siitä kutsu on tullut ja mitä siellä aiotaan tehdä. Haglundin lienee ollut pakko vastata, ettei virallista kutsua ole eikä hän tiedä harjoituksen luonteesta. Harjoitus ei mennytkään siis sukkana listan mukana läpi, ja siitä harmistuneena kuvion puuhamiehet vuotivat sen uutiseksi Hesariin.
Raskauttavin on entisen valtiosihteerin Risto Volasen mielestä (Suomenmaa 20/1) kuitenkin Haglundin kommentti Ylen uutisessa 19/1 eli tämä: ”Haglundin mukaan päätöksen osallistumisesta tekee puolustusministeri, mutta siihen vaikuttaa hänen mukaansa se, millainen henki UTVAssa on.”
Tässä Haglund yrittää ohittaa tasavallan presidentin aseman ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana. Viron harjoitukseen osallistumisen kaltaista päätöstä ei voida tehdä vastoin presidentin kantaa. Muodollisen päätöksen tekee toki puolustusministeri, mutta sitä ei määrää UTVAn yleinen ”henki”, vaan viime kädessä presidentin kanta.
Miksi tämä Viron harjoitus sitten on niin tärkeä? Suomi on pitkään osallistunut Naton kumppanuusohjelman mukaisiin yhteisiin ilmavalvontaharjoituksiin ja tulee niihin vastakin osallistumaan. Mutta tästä ei nyt ole kyse, vaan USA:n ja Viron kahdenkeskisistä harjoituksista, joiden taustalla on Ukrainan kriisi. Lukuisat Nato-haukat ovat viime päivinä selittäneet, että jos Suomi päättää nyt olla osallistumatta tähän harjoitukseen, se on poliittinen ratkaisu. Totta – mutta yhtä poliittinen ratkaisu olisi se, että Suomi osallistua päättäisi.