Tammikuun lopussa meille syntyi ensimmäinen lapsenlapsi. Poikamme Ilmarin ja vaimonsa Vilman tyttö on nyt täyttänyt kolme kuukautta, on ponteva ja virkeä. Etunimikseen tyttö sai nämä: Aamu Elina. Me isovanhemmat olimme nimistä enemmän kuin iloisia: Aamu Elinan vokaalien aaltoilu tuo mieleen tuulenvireen kesäisellä järvellä. Ja Elina. Meillä on kolme poikaa, mutta jos tyttö olisi meille suotu, työnimi meillä oli joka kerta Elina.
Meitä rupesi kiinnostamaan Aamu-nimen historia. Googlesta löytyi nimeä koskeva Wikipedia-artikkeli, joka alkoi näin: ”Aamu on suomalainen naisen etunimi. Se on ollut suomalaisessa nimipäiväkalenterissa vuodesta 1929 lähtien. Valoisia ajatuksia ja tulevaisuuteen luottamista ilmaiseva nimi oli osa 1900-luvun alun omakielisten nimien aaltoa.”
Taustalla on siis vanha fennomaaninen suomalaisuusliike. Pitkään nimi ei kuitenkaan saanut suosiota, ennen vuotta 2000 nimeä oli annettu Wikipedian mukaan vain 80. Mutta 2000-luvulla suosio on kasvanut, vuoteen 2017 mennessä Aamu oli annettu nimeksi 939 naiselle.
Meistä Aamu-nimessä yhdistyy nyt hienolla tavalla kolme historiallista kerrostumaa. Se syntyy suomalaisuusliikkeen ideoimana, mutta lähtee liikkeelle vasta 2000-luvulla, kun nuoremmat polvet ovat alkaneet hakea etunimiä, jotka eivät kovin jyrkästi erottele sukupuolia.
Kolmas merkityskerros on tarttunut Aamu-nimeen vasta tänä keväänä. Aamu Elina syntyi ennen Suomen korona-kriisiä, mekin ehdimme nähdä hänet kahdesti livenä ennen karanteenin alkua. Kriisin ja karanteenin Suomessa Aamu Elina kuitenkin julistaa nimellään, että tulevaisuus tulee, kaikesta huolimatta. Kaikesta selvitään.
Hyvää äitienpäivää Vilma ja kaikki Suomen äidit!