Hallituksen maaliskuinen, jo monella tapaa kuuluisaksi tullut kehysriihi teki muiden muassa seuraavanlaisen ällistyttävän päätöksen. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisilta tutkimuslaitoksilta (mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos, Säteilyturvakeskus) leikattiin vuositasolla 30 miljoonaa euroa. Muiden ministeriöiden alaisilta laitoksilta menoja ei leikattu.
STM:n tutkimuslaitosten luottamusmiehet ovat kauhistuneet, ja syystä. 30 miljoonan leikkaus merkitsisi laskennallisesti ainakin 600, kerrannaisvaikutuksineen ehkä jopa tuhannen henkilön irtisanomista.
Tähän pääministeri saattaa vastata, että eihän tämä merkitse suoraa leikkaamista, sillä tokihan nämä tutkimuslaitokset voivat kilpailla hallituksen tutkimushankkeista siinä missä muutkin. Ja hankkeet arvioidaan ja laitetaan paremmuusjärjestykseen aivan normaalein tutkimuksellisin perustein.
Viimeaikaisten tapahtumien perusteella tämä ei ehkä nyt oikein vakuuta. Jos hallituksen hankkeita aiotaan jatkossakin arvioida ”ihan normaalein perustein”, miksi tämmöinen 30 miljoonan euron hankkeista päättäminen sitten halutaan siirtää sosiaali- ja terveysministeriöltä ja sen sektorilaitoksista valtioneuvoston kanslialle? Jokin motiivi päätöksen taustalla lienee. Ja miksei muiden ministeriöiden laitosten osalta samaa tarvetta nyt esiintynyt?
Tämän(kin) päätöksen osalta voi perustellusti kysyä, ovatko muut hallituspuolueet olleet ihan jyvällä, mitä tässä tulikaan päätettyä. Näin suuri päätösvallan siirto tutkimustoiminnan ohjaamisessa on periaatteellisesti todella olennainen asia. Halutaanko tutkimuksellisesti itsenäisiä ja päteviä tutkimuslaitoksia vai hallituksen politiikan tutkimuksellisesti silattuja mainostoimistoja?